Vuoropuhelussa englantilaisen toimittajan kanssa Phil Hoad, Sanomalehdestä Guardian, saksalainen turkkilainen elokuvantekijä Usko samanlainen, sai äskettäin Cannes -festivaalilla palkinnon elokuvastaan Toiselle puolelle, puhuu elokuvastaan ja yksinäisistä hahmoistaan, jotka liikkuvat globalisoituneen vaiheen läpi.
34-vuotiaan ohjaajan elokuvateatteri kulkee kuumia aiheita poistumatta koskaan omasta identiteetistään ja kiistanalaisista asioista maahanmuuton aiheuttamat konfliktit Euroopassa. Menestyksen jälkeen Seinää vasten, Vuonna 2004 hänestä tuli yksi uuden turkkilaisen elokuvan vakiokantajista, ja Hänen lahjakkuutensa vahvistui tänä vuonna saamalla tunnustusta Cannesin elokuvajuhlilla.
Aiheesta, kaltainen huomautuksia: ”En ole lainkaan tyytyväinen maahanmuuttoelokuvamerkkiin. Mielestäni termi globalisaatio selittää sen paremmin. Se on mannermaista vuoropuhelua. "
Tarina, joka kertoo Toiselle puolelle Se on saanut inspiraationsa pitkältä maamatkalta kaltainen tehty vuonna 2005 Mustalle merelle: "Olin lukenut Bob Dylanin kronikoista, että laulajan isoäiti oli kotoisin Trabzonista, lähellä Georgian rajaa, ja sanoin itselleni:" isovanhempani ovat sieltä ". Jos Dylan oli kotoisin tuosta paikasta, hänen täytyi mennä katsomaan, millaista se oli. "
Elokuvassa on keskeinen teema, joka on sukupolvien välinen yhteys. Noin, kaltainen sanoo: ”Olin koskenut aihetta aiemmassa työssäni, mutta en ollut kehittänyt sitä. Vanhemmilla ja lapsilla on ristiriitoja, ja tässä minä olen, minulla on isä, mutta yhtäkkiä minulla on myös poika, ja tulen olemaan keskellä, kuten Saksan ja Turkin välillä. Olen aina keskellä.
"Elokuvani pitävät vain avantgardesta. Turkissa on 60 miljoonaa ihmistä ja noin 200.000 2.000 eturintamassa. Toisaalta Saksassa on vain kaksi ja puoli miljoonaa. Suurin osa niistä asennettiin taloudellisista syistä ja työn vuoksi. Ne eivät ole peräisin koulutetusta taustasta, joten elokuvieni yleisö on todennäköisesti 3.000 tai XNUMX ihmistä. " johtaja lopettaa pohdinnan.
Haastattelu toistettiin sanomalehdessä Clarín, käännöksen Joaquín Ibarburu
lähde: toitottaa